Kiitos ja näkemiin

Kiitos Kirkkonummi kaikista vuosista. Nyt on aika edetä ja siirtyä eteenpäin. Tänään on viimeinen valtuuston kokous, jossa saan Kirkkonummella olla mukana valtuutetun tai varavaltuutetun roolissa. Blogia selatessani löytyy Kirkkonummen päätöksenteon historiaa. Tosin viimeisiltä vuosilta kirjoittamisen tahti hiipui. Siitä olen pahoillani.

Tänään olen surullinen siitä, että Kirkkonummen keskustaa kohdellaan edelleen kaltoin. Päiväkoti yksityistetään. Uusi koulu antaa odottaa ja terveyskeskus on mitä on. Katsotaan muutaman vuoden kuluttua, mitä sen kanssa on tapahtunut. Todennäköisesti vanha on korjattu.

Tänään aion ihmetelle Masalan kehityskuvaa. Siinä ei ajatella lainkaan Kivenlahden metroa. Se rakentuu ja valmistuu, mutta Kirkkonummi ei mieti ollenkaan, kuinka ihmiset saataisiin sen kyytiin. Ajatellaan, että juna kulkee ainiaan. Mutta oikeasti niin ei ehkä olekaan, kun Turun oikorata valmistuu tai jos valmistuu. Samoin mietin, että vuonna 2040 työpaikat ovat jotain uutta, tavarat kulkevat ehkä lennokeilla ja kotona tulostetaan 3D:nä autojen varaosia ja muuta mukavaa.

Advertisement

Vihdoinkin

Kunnanvaltuuston päätti tänään myöntää vastuuvapauden perusturvajohtajalle ja sosiaalityön päällikölle. Kyse oli siitä, että vuoden 2012 tilinpäätöksen yhteydessä oltiin havaittu yhden työntekijän toimineen omavaltaisesti. Hänen tekemiseensä oli puututtu ja lopulta virkasuhde oli myös purettu. Tilintarkastaja ei ollut useaan vuoteen havainnut mitään kunnes edellä mainitut virkamiehet olivat saattaneet asian loppuun.

Valtuuston päätös vuonna 2013 oli evätä perusturvajohtajalta ja sosiaalityön päälliköltä vastuuvapaus. Sillä haluttiin varmistaa se, että heidät voidaan vaatia korvausvelvollisiksi tilanteen niin mahdollistaessa. Silloin esitin, että vastuuvapaus myönnetään. Tilintarkastaja ei missään prosessin vaiheessa avannut omaa tomiintaansa, ei antanut ainoatakaan omaa asiaa käsittelevää dokumenttia luettavaksi, vaan hän runnoin päätöksen lävitse pestäkseen omat kätensä. Samoin kuin perusturvajohtajan oma esimies, kunnanjohtaja. Piinaan asetettiin kaksi asiassa oikein toiminutta virkamiestä. Muut pesivät kätensä kuin Pilatus.

Nyt kun asia on kokonaan syyteharkintana rauennut, rohkeni kunta ottaa kantaa. Vastuuvapaus voitiin vihdoinkin myöntää. Onneksi järki voitti ja vastuuvapaus myönnettiin. Yli kahden vuoden piina on ohitse. Hyvä niin.

Vastakkain ei kannata olla

Suomi elää nyt jännittyneessä ilmapiirissä. Ollaan vastaan leikkauksia tai ollaan niiden puolella. Kyräillään muita ja otetaan kantaa siihen, kenellä on raskain ja kenellä helpoin  työ. Totuus on kuitenkin monimutkaisempi. Työn raskauden vertailua on vaikea tehdä, koska kaikki työ ei käy kaikille. Minun on esimerkiksi vaikea kuvitella IT nörttejä hoitamassa vanhuksia tai sosiaalityöntekijöitä istumassa työtunnit peräkkäin tietokoneen ääressä tekemässä kirjanpidon tehtäviä.

Yhdestä olen kuitenkin varma: ihmisille on tärkeää tuntea itsensä arvokkaaksi ja arvostetuksi. Kaikkinainen arvosteleva puhe on aina loukkaavaa. Se on erittäin tärkeä ymmärtää. Paljon paremman lopputuloksen saa, kun kunnioittaa ja arvostaa. Sitä pitäisi nyt tehdä. Kannustaa tekemään työnsä hyvin. Tekemään kaikkensa, minkä voi. Oman työn tekeminen hyvin ei luonnistu, jos pitää puolustaa omaa paikkaansa ja tehtäväänsä. Siksi kannattaa miettiä, kuinka toisen tekemisestä puhuu.

Toivon malttia tässä vaikeassa tilanteessa, jossa ulospääsy vaatii kaikilta vastaantuloa ja joustavuutta. Sanelupolitiikan aika on mielestäni nyt väärin. Kirkkonummella pitää tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka luovat hyvää myös tulevaisuudessa eikä vain paikkaa nykyistä tilannetta. Hölmöläiset tekivät ikkunoita taloonsa, mutta eivät tajunneet niitä tulevan liikaa. Tätä kannattaa miettiä, kun pohtii kuinka paljon säästöjä ja pakotteita voi tehdä hajottamatta taloa.

Kuntastrategia

Olen tänään valtuustossa ottanut kantaa Kirkkonummen kuntastrategiaan. Minusta se on monessa mielessä erittäin hyvä, vaikka sen sisältö kuvastaakin joissain kohdin toiveita eikä aktiivista vuoropuhelua tulevaisuuden kanssa. Jonkin verran siinä myös halutaan ummistaa silmät tulevaisuudelta ja nykyisyydeltä. Suurimpana murheena on ymmärtää sitä, että maailman väestö on liikkeellä. Mitkään raja-aidat eivät pidättele, kun ihmiset siirtyvät paikasta toiseen.

Tällä hetkellä maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Ihan hetkessä tilanne ei helpota. Siksi halusin strategiaan lisäyksen:

• Väestön liikkuminen alueiden välillä on suurinta kautta historian.

Eero Hirvonen

Kristillisten pitkäaikainen vaikuttaja Eero Hirvonen on poissa. Viesti välittyi minulle kunnan tiedotuksen kautta. Eero oli osallistuva ja sangen myötätuntoinen henkilö. Hänelle oli tärkeää löytää yhteisymmärrys ja edistää hyvää elämää Kirkkonummella. Näin koin ne lukuisat kerrat, kun sain olla hänen kanssaan tekemisissä. Eeroa muistaen.

Tietulleista

Kirkkonummen kunnanvaltuusto otti toivomusponnessa selkeän kannan siihen, ettemme kannata missään muodossa Helsinkiin tietulleja (kokous 4.5.2015) . Keskustelussa tuotiin esille, että yksityisautoilu ei ole subjektiivinen oikeus. Minusta julkinen liikennekään ei ole subjektiivinen oikeus. Tietulleista on kyse siitä, että HSL haluaa lisää rahaa. Minusta jokaisen tulee osallistua oikeudenmukaisesti erilaisiin maksuihin. Autonkäyttäjiä verotetaan jo nyt tosi rankasti. Julkista liikennettä puolestaan tuetaan Kirkkonummellakin useilla miljoonilla. Se kohtelee jo nyt ihmisiä epätasa-arvoisesti, koska kaikki eivät voi julkista liikennettä käyttää luontevin reitein.

Lisäksi tietullit ovat täysin epäoikeudenmukaisia. Ne rankaiseva asuinpaikasta ja tulotasosta. Onhan niin, että tietulleista hyötyisivät varakkaat henkilöt. Heille tietulli on mahdollisuus ajaa etuoikeutetusti Helsinkiin, kun lisämaksulla tavalliset ihmiset joutuisivat jättämään autot kotiin. Näin köyhät ja keskiluokkaiset pakotettaisiin julkiseen liikenteeseen, vaikka työmatka venyisi tai hankaloituisi sen myötä. Toiselle tulli olisi keppi ja toiselle etuoikeus.

Sen vuoksi jätin ponnen Helsingin seudun liikennesuunnittelusta: ”Kirkkonummen kunnanvaltuusto näkee mahdolliset ajoneuvoliikenteen hinnoitteluun perustuvat rahoitusmallit (tietullit) epätasa-arvoa synnyttäväksi tavaksi rahoittaa julkista liikennettä ja sen vuoksi Kirkkonummen kunnanvaltuusto vastustaa tietulli järjestelmää kaikissa sen muodoissa.”

Kirkkonummen kanta on tässä aivan selvä. Tai niin luulin, kunnes huomasin, että Kirkkonummen uusi ja tuore kansanedustaja (RKP:n Adlercreutz) äänesti tietullien puolesta. Hän nimittäin voi eduskunnassa päättää siitä, ovatko tietullit mahdollisia. Sitä päätöstä, kun ei tee kunnanvaltuusto Kirkkonummella eikä kaupunginvaltuusto Helsingissä. Toivon kuitenkin viestimme kantavan riittävän selkeästi myös Arkadianmäelle huolimatta yhdestä paikallisesta kansanedustajasta.

Kirkkonummen kutsunnat

Armeijan edustaja aluetoimistosta kävi tänään valtuuston kokouksen alussa kiittämässä kuntaa hyvästä yhteistyöstä. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja kehui kovasti vastapuheenvuorossaan, kuinka Puolustusvoimien aluetoimisto on järjestänyt Kirkkonummen kutsuntoja tosi hienosti. Saanen olla asiasta osittain eri mieltä. Minusta nimittäin tuntuu siltä, että valtuuston puheenjohtaja ei tiedä, mistä puhuu. Kutsunnat sinänsä toimivat hyvin, mutta niiden ajankohta on usein huonosti valittu.

Aluetoimiston valitsema ja määräämä ajankohta on johtanut sangen usein tilanteisiin, joissa kutsunnat osuvat samaan aikaan kuin koulujen syysloma. Siis kouluja käyvät nuoret miehet menettävät oikeutensa lomaan, siinä missä nuoret naiset saavat täyden loman. Pienellä keskustelulla asia saataisiin oikeisiin uomiin ja pojat saisivat lomansa. Olen asiaa ihmetellyt kunnassamme, mutta vastaus on selkeä: aluetoimisto määrää ajankohdat kuntaa kuulematta.

Armeija voisi olla ja elää maailmassa, jossa kunnioittaisivat nuoria miehiä huolehtimalla siitä, että heilläkin olisi oikeus lomaan eikä heidän tarvitsisi loman sijaan istua kutsuntatilaisuudessa.

Neuvontainsinöörin työ vuonna 2015

Viime valtuustossa tein esityksen siitä, kun Kirkkonummelle saadaan uusi neuvontainsinööri, niin hänen tehtävässään tavoitteet ovat kirkkaat. En nimittäin millään tahdo uskoa, että uusi byrokraatti tuo ratkaisua asiaan. Perustelut:

Nykytilanne on seuraava: rakentamiseen lupaa hakeva asioi nyt päättävän virkamiehen kanssa. Hän neuvoo ja ohjaa asiakasta lain vaatimusten mukaisesti (se on hänelle rakennuslaissa määrätty velvollisuus). Sen jälkeen asiakas jättää lupahakemuksen, jonka virkamies käsittelee.

Uusi tilanne: rakentamiseen lupaa hakeva asioi neuvontainsinöörin kanssa. Hän kertoo mitä dokumentteja tarvitaan ja kysyy luvan myöntävältä virkamieheltä, kuinka asiakas saa lupansa lävitse. Tämän jälkeen neuvontainsinööri neuvoo asiakasta, joka jättää lupahakemuksensa, jonka virkamies käsittelee.

Mikä siis muuttuu? Tulee yksi porras väliin. Pahimmillaan luvasta päättävä virkamies on eri mieltä kuin neuvontainsinööri, joka on siis neuvonut asiakasta, kuinka dokumentit tulee valmistella ja mitä dokumentteja tarvitaan. Toisin sanoen asiakas luulee jättävänsä asiakirjat, joilla luvat irtoavat, mutta lupaviranomainen on eri mieltä ja tekee kielteisen päätöksen tai vaatii uusia asioita huolimatta neuvontainsinöörin mielipiteistä. Toivotaan, että näitä tilanteita ei synny ainakaan kovin montaa.

Olen nimittäin sitä mieltä, että neuvontainsinöörin työ on mahdoton suorittaa. Ihannemaailmassa se onnistuisi, mutta ei tässä tapauksessa: ei Kirkkonummella, jossa luvan myöntävän viranomaisen raktaisuvalta ja toimintatapa on enemmän valtaan kuin lakiin perustuvaa. Ja kun kuitenkaan neuvontainsinööri ei voi luvaksi muuttua.

HSL sutii ylämäessä

Kirkkonummen kunnan maksuosuus Helsingin Seudun Liikenteelle kasvaa vuosi vuodelta. HSL:lle ei tunnu mikään riittävän, vaikka palvelut heikkenevät ja he joutuvat muuttamaan omia päätöksiään. Uusimpana asiana HSL pohtii oman veronkannon oikeutta. Siis sitä, että autoilijoilta kerättäisiin kaikkien maksujen ja verojen jälkeen myös maksu tiellä ajamisesta.

Tuntuu siltä, että Kirkkonummi on päässyt bussin kyytiin, jonka kyydistä joudumme maksamaan mielikuvituksellisia summia ja silti linja-auto sutii tyhjää. HSL:n kyydillä ei nyt tunnuta pääsevän muualle kuin meidän lompakoille.

Valtuuston toinen koetus

Kunnanjohtaja on tehnyt nykyiselle valtuustolle toisen talousarvioesityksensä. Se sisältää sekä perinteisiä leikkauskohteita että uusia avauksia. Uutta on, että kunnanjohtaja ottaa uuteen tarkasteluun viime vuonna torjutun keskustan kirjaston peruskorjauksen ja laajennuksen. Perinteistä on esittää lasten kotihoidon tuen lakkauttamista.

Valitettavasti talousarvioesitys on sisällöltään jähmeä ja paikalleen pysähtynyt. Siinä ei puututa niihin rakenteisiin, jotka vaatisivat oikeasti uudistusta: virkamiesten välisiä suhteita tulisi ravistella oikein kunnolla. Liikuntalautakunnalle ei esimerkiksi viitsitty kertoa, että sille lankeaa sisäisiä vuokria enemmän kuin piti. Siitä kerrottiin vasta, kun lautakunta oli päättänyt omasta talousarvioesityksestään.

Kunnan sekamalli tuottaja-tilaaja -malli on elinkaarensa päässä. Se näkyy monessa asiassa. Erityisesti siinä, että käyttäjillä on tilatarpeita ja ne kirjataan investoinneiksi talousarvioon. Mutta silti ne jäävät liian usein toteutumatta. Nämä asiat eivät useimmiten näy kuntalaisille muutoin rakennusten heikkona kuntona kuten Kantvikin koulun käyttäjät, joiden suihkutiloissa rakenteet pettävät kosteusvaurion myötä.