Archive for the 'Koulutus' Category

Politiikan tekemisen jalo taito

Omaa politiikkaani on ohjannut vahvasti ajatus siitä, että jokaiselle ihmiselle tulee tarjota mahdollisuus oman elämänsä hallintaan. Politiikan tulee olla sellaista, joka tasoittaa ihmisten eroja. Se tarkoittaa, että lapset, vanhukset ja vammaiset jne. ovat eri asemassa kuin ihmiset, jotka selviävät täysin omin avuin. En myöskään kummarra desibelidemokratialle eli annetaan niille, ketkä eniten pitävä itsestään ääntä.

En myöskään arvosta sellaista politiikkaa, jossa omat edut nousevat keskeiseen asemaan. Tällaista politikointia on osittain alueasioissa, mutta myös viimeaikaisessa Upinniemen koulun kysymyksessä. Viimeksi varavaltuutettu Johanna Lahtinen kirjoittaa Kirkkonummen Sanomiin, kuinka Upinniemeä uhataan ulkopuolelta. Kirjoituksessa asiat ovat oikein, sillä Upinniemen tulevaisuutta tulee uudelleen harkita, koska lapsia on alle kymmenen.

Mutta kannattaa myös lukea, mikä jäi sanomatta. Johanna Lahtinen on esimerkiksi avoimesti myöntänyt, että hän ei ole antanut kahden vanhemman lapsensa käydä kyseistä koulua halutessaan heille jotain muuta. Lisäksi hän ei kertonut, että oli valtuustossa avoimesti puolustanut haluaan siitä, että oma lapsi voi käydä Upinniemen koulua. Kyseisessä tilanteessa hän ajoi hyvin vahvasti omaa etuaan ja kuulijoille syntyi kuva, että kaikki perheen lapset opiskelevat Upinniemessä. Retoriikka oli kohdallaan ja hän onnistui tavoitteessaan. Mutta nyt haluaisin kuitenkin avoimuutta enkä poliittista painostusta epärehellisin keinoin.

Myös rahanpolitiikka ei saa ajaa kuntalaisten edelle. Kunnan menot ovat täysin riippuvaisia tuloista. Me emme voi hakea lisäkasvua antamalla rakennuttajille sellaisia etuja, jotka lihottavat heidän pussiaan ja laihduttavat meidän. Näin on käynyt keskustan alueella, jossa kunta on kaavoittanut maanomistajille kerrostalotontit ja rakentanut isolla rahalla kunnallistekniikan. Nyt maanomistaja odottaa, koska saa itselleen parhaan tuoton ja tontti seisoo tyhjillään.

Itselleni politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kirkkaana johtotähtenä on taata kaikille samanlaiset elämän eväät. Se on myös merkinnyt tiukkuutta budjettikeskusteluissa, koska niissä heikommat tuppaavat jäämään äänekkäämpien jalkoihin. Olen aatepoliitikko, joka on törmännyt elämän ja politiikan realiteetteihin.

Mainokset

Syrjäytymisen ehkäisy jäänyt sivuun keskustelusta

Kuntavaaleissa puhutaan nyt paljosta muusta, kuin itse asioista. Keskustelua käydään menettelyistä ja vallasta, sisältöasioiden jäädessä sivummalle. Maan hiljaiset eivät saa ääntään kuuluviin, kun kovaääniset nostavat esille omia asioitaan.

Yksi sivustakatsojien ryhmä ovat pitkäaikaistyöttömät. Kirkkonummella heitä on vuoden 2011 Kelan peruspäivärajaa saaneiden tilaston mukaan 274 henkilöä. Iältään suurin osa heistä oli yli 40 vuotiaita (143 henkilöä). Kyse on siis ihmisistä, jotka ovat parhaassa mahdollisessa työiässä. Kyse on inhimmillisyydestä ja elämisen tasa-arvosta. Mutta kuntapäättäjälle kyse on myös rahasta.

Laki nimittäin määrää, että pitkäaikaistyöttämän peruspäivärahasta kunta maksaa oman osuuden ja viime vuonna se oli Kirkk0nummella liki 600 000 euroa. Maksua voidaan pienentää osoittamalla työttämälle työllistymiseen tähtääviä toimenpiteitä. Vasemmistoliitto on kiinnittänyt asiaan vakavan huomionsa jo pari vuotta sitten. Mutta heidän äänensä on jäänyt sen jälkeen kaikumaan tyhjille saleille.

Itse olen ollut mukana päättämässä Kirkkonummen omasta työllistämisprojektista niin aikuisille kuin nuorille. Toimet ovat osoittautuneet olevan vielä riittämättömiä. Nyt tarvitaan uusia ideoita ja ajatuksia, kuinka kunta voisi paremmin kantaa oman vastuunsa tai oikeasti sanottuna: kuinka me voisimme auttaa pitkäaikaistyöttömät omille jaloilleen. Itse en ole alan vahvin osaaja, mutta hyviä ideoita osaan viedä eteenpäin yhdessä muiden kanssa.

RKP tekee vahvaa politiikkaa

Kirkkonummen Sanomissa RKP:n Ulf Kjerin nosti esille, että RKP on ainoa joka vaalien välillä pitää yllä ruotsinkielisten asemaa. Väite on luettavissa, joko haasteeksi muille tai sitten se on kirjoitettu korostaakseen oman puolueen asemaa. Niin tai näin niin tosiasia on, että politiikassa ei saa mitään ilmaiseksi eikä mitään saa yksin. Ilmaiseksi tarkoittaa sitä, että kukin ratkaisu aina maksaa jotain ja se on toiselta pois. Toisekseen pelkkä RKP Kirkkonummen valtuustossa ei yksin asioista päätä.

On valitettavaa, että Kirkkonummen kunnanvaltuustossa käydään vahvaa kielipoliittista keskustelua. Tärkeämpää olisi keskustella tarpeista. Minusta äidinkieli ei merkitse enempiä tai vähempiä tarpeita. Kaikki tarvitsevat omansa. Niin suomenkieliset, ruotsinkieliset kuin muunkin kieliset.

Kokoomus on vahvasti ollut viemässä eteenpäin Kirkkonummelaista sivistyspolitiikkaa. Näin on myös jatkossa. Meidän politiikassa kuuluu tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus. Vaikeaa on kuitenkin toteuttaa sitä politiikkaa, koska sivusta löytyy aina kuorman syöjiä. Kouluilla halutaan tehdä vahvaa politiikkaa, josta esimerkkeinä ovat Friggesby ja Upinniemi. Koulut saivat jatkoajan. Ei muuta. Minusta se ei ole oikea tapa tehdä politiikkaa. Oikea tapa ei ole myöskään puolustaa vain omia. Tärkeämpää on nähdä kokonaisuus ja edistää kaikkien mahdollisuuksia oppimiseen.

Kahdeksan ei ole paljon

Kahdeksan oppilasta Upinniemessä. Se ei ole paljon. Se on vähän. Upinniemi ei ole koulu, vaan se on päiväkodin jatke. Pedagogisesti ratkaisu voi olla jopa tumiollinen. Toivotaan, että tilanne muuttuu pian ja opilaat saavat oikeasti nauttia niistä tavoiteista, jotka koululaitos on heidän opiskelulleen asettanut. Tiedoksi: se  on paljon muutakin laskemaan ja kirjoittamaan oppimista.

Kreikkaa kirkkonummelaisittain

Kreikan talouden synkimiä piirteitä on poliitikkojen suostuminen äänestäjiensä vaatimuksiin kaikkien niiden vuosien varrella, jolloin Kreikan velka saattoi kasvaa kaikessa rauhassa. Poliitikot varmasti tiesivät, että jokainen myönnytys merkitsi velan kasvua. Ehkä he eivät kertoneet kansalle, että kassa oli tyhjä pysyäkseen vallassa. Kirkkonummella tämä tietoisuus on varmasti olemassa. Olemme nyt velkaisempi kunta kuin nykyisen valtuuston aloittaessa työnsä. Meidän tulee toimia vastuullisesti huolehtien tulevaisuudesta lisäämättä turhaan velan määrää.

 

Näin ei kuitenkaan haluttu toimia, vaan Kirkkonummella valtuusto päätti viimeksi kaikkien aikojen lehmänkauppojen jälkeen suosia kahta pientä koulua. Kyseessä on epäoikeudenmukaisin ja taloudellisesti arvaamattomin päätös, mitä Kirkkonummen valtuusto on tehnyt vuosiin. Epäoikeudenmukaisuus syntyy siitä, että vanhemmat vaativat pienille ryhmille enemmän kuin muut saavat. Koululuokan suuruuden ollessa alle kymmenen näissä kahdessa koulussa – Friggesbyssä ja Upinniemenssä – muualla joudutaan opiskelemaan yli kahdenkymmenen hengen ryhmissä. Vaikka kuka väittäisi mitä, niin kyseinen järjestely vaatii rahaa, jolla voisi ostaa ainakin 1 500 uutta oppikirjaa. Siis niiden vanhojen ja kuluneiden tilalle, joita käytetään muissa kouluissa, kun rahaa ei ole enempää.

Koulujen kunnossapito tulevaisuudessa ei ole myöskään ilmaista. Friggesby vaatii ehkä jo tänä vuonna osansa, mutta seuraavina parina vuotena tehtyjen laskelmien mukaan vähintään 400 000 euroa. Tässä asiassa ei tarvitse uskoa minua, vaan yhdyskuntateknistä toimialaa ja erinäisiä raportteja.

Lehmänkaupat syntyivät, kun kaksi erillistä koulukysymystä koplattiin yhteen. Upinniemi ja Friggesby ovat tyystin eri tilanteissa, mutta niiden puolustajat näkivät mahdollisuuden saada tukea toisiltaan. Minä en voi hyväksyä tällaista kaupankäyntiä, joka johtaa suoraan velan kasvuun. Koulujen jatkaminen oli vastuutonta toimintaa, joka kuvastaa Kirkkonummelle siirtynyttä kreikkalaista politiikan tekotapaa. Tässä tavassa se, kuka eniten huutaa, uhkaa ja kiristää saa myös eniten välittämättä muiden kuntalaisten oikeuksista ja kunnan tulevaisuudesta.

Friggesby

Olen käynyt Kirkkonummen Sanomissa keskustelua Friggesbyn kouluun liittyvästä päätöksestä. Kysehän on siitä, että Ruotsinkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta teki erilaisen päätöksen kuin valtuusto oli päättänyt. Lautakunnassa tehtiin minusta perinteistä oman kylän politiikkaa ajamalle omia etuja. Viimeksi asiasta kynäili Sanomissa Tony Björk. Tuntematta sen enempää kyseistä henkilöä, mutta etsimällä tietoa uskoisin hänen olevan Espoossa ruotsinkielisen koulun rehtori ja RKP:n kunnallisvaaliehdokas vuodelta 2008. Oman taustansa esittäminen olisi ollut minusta asiallista, koska hänen heittonsa Kokoomusta kohtaan tulee uuteen valoon RKP lähtöisyyden perusteella.

Hän halusi Kokoomukselta pedagogisia näkemyksiä esittämättä niitä itse. Yksinkertaisin pedagoginen lähtökohta on lapsen opiskelu luokassa, jossa osa on alkeisopetuksessa ja osa on jo pidemmällä. Kuinka kullekin oppilaalle pystytään tällaisessa sekaryhmässä takaamaan parhaat tiedot ja taidot. Toisekseen perusopetukseen osallistuu omalla työpanoksellaan aina muitakin henkilöitä kuin luokanopettajia. Jäävätkö Friggesbyn lapset vaille niitä asioita, jotka voidaan taata toisessa isommassa koulussa? Näin aikanankin itse uskon.

Kustannuksista sen verran, että ruotsinkielisyys nostaa valtionapua, mutta sillä ei rahoiteta koko koululaitoksen toimintaa. Kunta tarvitsee siihen joka tapauksessa omaa rahaa. Opettajien työpanos on myös huomioitava. Pieni ryhmä on kustannuksiltaan suurempi kuin iso. Jos luokassa 10 oppilasta 15 oppilaan sijaan voidaan huomata, että kolmekymmentä oppilasta 10 oppilaan ryhmässä tarvitsee kolme opettajaa ja 15 hengen ryhmä kaksi. Kyllä tässä voidaan myös puhua surutta rahasta. Koulun ylläpitokustannukset ovat sitten oma lukunsa. Kunnalla on paljon omia kiinteistöjä ja niiden kunto ei ole kaikilta osin kaksinen. Mihin rahat laitetaan on  valintakysymys vai pidetäänkö kaikki huonossa kunnossa.

Lopuksi: en ole vaatinut Friggesbyn ajasaloa, vaan asian käsittelyä sopimuksen mukaisesti.

Ongelmia lasten kuljetukseen Kirkonkylän kouluun

Seuraava ongelma Kirkkonummen liikennesunnittelussa on paljastunut. Senaattoritalon kulma on erittäin suosittu paikka jättää työmatkan varrella lapset kouluun. Tulevaisuudessa parkkipaikan täyttää kunnantalo. Samaan aikaan kunnantalon eteen ei ole varattu ainoatakaan paikkaa pysäyttää autoa. Saimme siihen toisen liikenneympyrän, mutta emme pysähtymispaikkaa. Tulevaisuudessa autot kaasuttelevat pitkin Ervastintietä ja pysähtyvät keskelle katua. Pitäisiköhän oikeasti seurata mitä kunnassa tapahtuu ennen kuin annetaan yhdyskuntatekniikan suunnitella omia ratkaisuja?


Arkisto