Nyt sitä taas saa

Pitkän hiljaisen blogikirjoittelujakson jälkeen päätin, että haluan edelleen kertoa ajatuksiani ja näkemyksiäni Kirkkonummesta ja sen poliittisista tapahtumista. Vuoden aikana on tapahtunut paljon, joista viimeisin päätös oli terveyskeskuksen rakentamispäätös. Se on nyt päätetty (toistaiseksi) rakentaa Jokiniittyyn. Kunnanjohtaja haluaa keskustan tontin gryndereille. Tai sitten kyse on jostain muusta asiasta. Nimittäin valtuusto ei kuunnellut lainkaan sitä, että perusturva halusi käyttäjänä pysyä nykyisessä paikassa. Mutta olenkin jo tottunut siihen, että valtuustossa tiedetään aina paljon.

Erityisen harmittavaa on, että moni halusi koplata yhteen Masalan ja Veikkolan. Jokiniityn tontin valinnalla nähtiin mahdollisuus turvata noiden kahden alueen terveyspalvelut. Tosiasia on kuitenkin se, että tulevaisuudessa Masalasta ja Veikkolasta palvelut siirtyvät enemmän ja enemmän Jorviin ja kunnallisissa palveluissa käydään sitten Jokiniityssä. Tosin päätös on vasta tonttipäätös. Seuraavaksi alkaa suunnittelu ja kaavamuutokset, koska suunniteltu tilatarve ei mahdu ilman kaavamuutoksia Jokiniityn tontille.

Advertisement

Faktoja terveyasemasta ja Jokiniitystä

Ari Harinen kertoo viimeisessä Kirkkonummen Sanomissa kannattavansa terveysaseman paikan vaihtamista. Muutama näkökulma asiaan lienee paikallaan. Terveysasema ei voi sellaisenaan toimia väistötilana. Se vaatii joka tapauksessa remonttia ja remontoiminen tapahtuisi kuten nyt: toiminnan keskellä. Peruskorjaussuunnitelmassa näin ei ole, vaan toiminta siirrettäisiin aina uusiin tai remontoituihin tiloihin, jolloin kukaan ei työskentele remontin keskellä.

Jokiniityn tontti vaatii kaavamuutoksen. Rakentamaan ei voi ryhtyä ennen kaavamuutosta, koska neliömäärä on liian pieni. Kaavamuutos kestää 2-3 vuotta. Eeva Forsten ei edusta käyttäjiä eli perusturvan ammattilaisia. Hän ei tunne terveysaseman toimintoja, kun hän heittää, että nykyneliöt tontilla riittäisivät. 

Työntekijäpalaute on puolestaan minulle aivan päinvastaista kuin Hariselle. Työntekijät pitävät nykysijaintia hyvänä ja haluavat työn säilyvän nykytontilla. Siirtäminen Jokiniittyyn lisäisi päivittäistä työmatkaa julkisilla kulkevilla pienipalkkaisilla hoitajilla noin 20 minuuttia. Eli viikossa työmatka pitenisi puolellatoista tunnilla. Kuukaudessa työaika kasvaisi yhdellä päivällä Jokiniityn seurauksena.

Kannattaa myös huomioida, että terveyasemalle ei ole tulossa vain lääkäripalveluita, vaan myös mm. koko eteläistä Kirkkonummea palvelevat mielenterveys palvelut. Heidän pääsystä palveluiden puoleen Harinen ei ota vastuuta lainkaan. Nykyinen sijainti on tässä ihanteellinen.

Kyseessähän on oikeasti taitava koplaus: Jokiniittyyn rakennettaisiin yksityisellä rahalla terveysasema ja koulu saataisiin gryndereiden maalle Vesitornin mäelle. Kuka hyötyisi tästä muutoksesta? Minusta grynderit ja pääomasijoittajat. Ei kuntalainen, joka maksaisi kaiken lystin.

Sammutetuin lyhdyin eli kerrota mitä mieltä ollaan terveysasemasta

Huomenna sunnuntaina äänestetään uusista kunnanvaltuutetuista. Moni on kertonut, mitä mieltä on mistäkin asiasta. Yksi asia on kuitenkin leimallista. Käynnissä oleviin asioihin otetaan tietoista etäisyyttä. Ei sanota, mitä mieltä ollaan. Se näkyy myös maanantain kunnanhallituksen listasta, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Esillä on tärkeitä asioita, mihin ei haluta kertoa omia näkemyksiään.

Esityslistalla on myös terveysaseman peruskorjauksen peruuttaminen ja uuden rakentaminen Jokiniittyyn. Siitä kirjoitin edellä. Muutama perustelu, miksi kannatan edelleen nykyisen saneeraamista ja uudisrakentamista samalle tontille.

Nyt ja tulevaisuudessa kilpailu osaavasta henkilökunnasta kovenee. Terveysasemalla työskentelee pienipalkkaisia ihmisiä, joille on merkitystä missä työpiste sijaitsee. Nyt se on helposti saavutettavissa koko eteläiseltä Kirkkonummelta, Espoosta bussi ja junayhteyksien takaa sekä esimerkiksi Siuntiosta junalla. Jokiniitty pidentää työmatkaa. On ilman muuta selvää, että se vähentäisi terveysaseman houkuttavuutta niille, jotka kulkevat työmatkansa julkisilla välineillä.

Esitetty yksityisrahoitusmalli on kallis. On arvioitu, että omalla rahalla tuotettuna sen hinta olisi noin 2-3 miljoonaa euroa halvempi. Siis saman verran kuin nykyisestä tontista saataisiin tuloja. Tontin myyntitulot katoaisivat siis kuntalaisilta veroparatiisien kautta kiinteistösijoittajille.

Kolmanneksi Jokiniityn tontille esitetään nykyistä suunnittelua pienempää rakennusta. Ihmettelen syvästi, kuinka toimintoja voidaan ajatella tulevaisuudessa kun terveysaseman kokoa halutaan supistaa jo ennen sen rakentamista.

Lisäksi kunnanjohtaja puhuu siitä, että terveysasemalla työskentelevät joutuisivat elämään remontin alla. Se on totta. Mutta enpä usko heidän viihtyvän nykyisissä tiloissa seuraavia vuosia. Pelkkä pinnan maalaaminen ei nimittäin riitä peruskorjaukseksi ennen kuin uusi rakennus valmistuisi.

Terveysasema siirtyy Espooseen?

Nykyinen terveysasema vaatii pikaisia saneeraustoimia ja samassa yhteydessä suunniteltu uudisrakentaminen mahdollistaa toiminnan kehittämisen pitkälle tulevaisuuteen. Kuitenkin kunnanjohtajan mielestä nykyisessä terveysasemassa toiminta voi jatkua muuttumattomana seuraavat viisi vuotta. Kunnanjohtaja nimittäin esittää kunnanhallitukselle, että nykyisiä tiloja ei saneerata, vaan odotetaan täysin uusien tilojen valmistumista vuonna 2017. Veikko Vanhamäki ja Raija Vahasalo ovat kunnanvaltuustossa liputtaneet tämän vaihtoehdon puolesta. Minä en. Politiikassa tulee välillä tappioita, mutta nyt ollaan tekemässä uskomatonta takinkäännöstä, joka maksaa kunnalle tukun rahaa ja joka vaarantaa palveluiden saatavuuden. Nykyinen terveysasema joudutaan joka tapauksessa saneeraamaan ennen uuden valmistumista tai sitten sen toiminta lakkautetaan terveydelle vaarallisena ja siirretään esimerkiksi Espoon puolelle Jorviin kunnes kunnassa on omat tilat valmiina. Että tällaista tämä Kirkkonummen politiikka.

Politiikan tekemisen jalo taito

Omaa politiikkaani on ohjannut vahvasti ajatus siitä, että jokaiselle ihmiselle tulee tarjota mahdollisuus oman elämänsä hallintaan. Politiikan tulee olla sellaista, joka tasoittaa ihmisten eroja. Se tarkoittaa, että lapset, vanhukset ja vammaiset jne. ovat eri asemassa kuin ihmiset, jotka selviävät täysin omin avuin. En myöskään kummarra desibelidemokratialle eli annetaan niille, ketkä eniten pitävä itsestään ääntä.

En myöskään arvosta sellaista politiikkaa, jossa omat edut nousevat keskeiseen asemaan. Tällaista politikointia on osittain alueasioissa, mutta myös viimeaikaisessa Upinniemen koulun kysymyksessä. Viimeksi varavaltuutettu Johanna Lahtinen kirjoittaa Kirkkonummen Sanomiin, kuinka Upinniemeä uhataan ulkopuolelta. Kirjoituksessa asiat ovat oikein, sillä Upinniemen tulevaisuutta tulee uudelleen harkita, koska lapsia on alle kymmenen.

Mutta kannattaa myös lukea, mikä jäi sanomatta. Johanna Lahtinen on esimerkiksi avoimesti myöntänyt, että hän ei ole antanut kahden vanhemman lapsensa käydä kyseistä koulua halutessaan heille jotain muuta. Lisäksi hän ei kertonut, että oli valtuustossa avoimesti puolustanut haluaan siitä, että oma lapsi voi käydä Upinniemen koulua. Kyseisessä tilanteessa hän ajoi hyvin vahvasti omaa etuaan ja kuulijoille syntyi kuva, että kaikki perheen lapset opiskelevat Upinniemessä. Retoriikka oli kohdallaan ja hän onnistui tavoitteessaan. Mutta nyt haluaisin kuitenkin avoimuutta enkä poliittista painostusta epärehellisin keinoin.

Myös rahanpolitiikka ei saa ajaa kuntalaisten edelle. Kunnan menot ovat täysin riippuvaisia tuloista. Me emme voi hakea lisäkasvua antamalla rakennuttajille sellaisia etuja, jotka lihottavat heidän pussiaan ja laihduttavat meidän. Näin on käynyt keskustan alueella, jossa kunta on kaavoittanut maanomistajille kerrostalotontit ja rakentanut isolla rahalla kunnallistekniikan. Nyt maanomistaja odottaa, koska saa itselleen parhaan tuoton ja tontti seisoo tyhjillään.

Itselleni politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kirkkaana johtotähtenä on taata kaikille samanlaiset elämän eväät. Se on myös merkinnyt tiukkuutta budjettikeskusteluissa, koska niissä heikommat tuppaavat jäämään äänekkäämpien jalkoihin. Olen aatepoliitikko, joka on törmännyt elämän ja politiikan realiteetteihin.

Asumisen sietämätön kalleus

Kirkkonummella asutaan luonnon lähellä tai taajamassa. Kummassakin tapauksessa asumisen hinta on korkea ja kaiken lisäksi se on vuosien ajan kivunnut kohti kipurajoja. Keskituloisillakin on jo vaikeuksia asumisen kustannusten kanssa. Kirkkonummella asiasta ollaan tietoisia, mutta edelleenkin politiikkaa tunnutaan tehtävän rakennuttajien ja oman  mielen mukaisesti. Ei kuntalaisten tarpeiden.

Kirkkonummi tarvitsee ehdottomasti monipuolista ja erihintaista asumista. Keneltäkään ei ole pois, jos jollakin on varaa asua suureellisesti. Mutta samaan aikaan pienipalkkaisten tulisi myös kyetä asumaan omalla palkallaan. Kirkkonummella tätä ei olla otettu riittävän vakavasti. Juhlapuheissa ja ohjelmissa halutaan luoda hyvä kuva. Kunnanhallituksen päätökset estävät kuitenkin juhlapuheiden toteutumisen. Viimeisenä esimerkkinä on VVO:n vuokratalojen rakentamisen torppaaminen.

Kirkkonummella ollaankin jämähdetty omiin asemiin.  Kirkkonummen ympärille on rakentunut muuri, jota on vaikea ylittää ellei ole vähintäänkin keskituloinen. Omassa visiossani asia on toisin. Ihmisiä on monenlaisia ja ihmiset voivat asua monenmuotoisesti.

Myönnän, että edustan ideaalimaailmaa. Olen viettänyt nuoruuteni Tapiolassa, joka oli kaavoitukseltaan juuri sitä. Erilaista arvostava. Samalla kadulla sijaitsevat hulppeat omakotitalot ja tavalliset vuokrakaksiot. Kirkkonummella ei uskota tämän olevan mahdollista. Ei kai se olekaan, jos asukkaat eristetään toisistaan ja osoitteilla kyetään näyttämään kullekin oma yhteiskunnallinen lokeronsa.

Totuus on kuitenkin se, että Kirkkonummella on paljon työtä, joka ei ole huippupalkattua. Meille olisi myös mahdollista niitä töitä tulla enemmänkin, jos uskaltaisimme nähdä mahdollisuuksia myös muuallakin kuin omassa asunnossa asumisessa.

Rivitalot, omakotitalot ja kerrostalot eivät ole toistensa tiellä, jos kaikki suunnitellaan järkevästi eikä vain paineta jarrua. Viimeisten vuosien jarrujen painallus voisi jo päättyä edullisemman asumisen vuoksi. Toivonkin päättäjiltä avarakatseisuutta ja uskallusta tehdä päätöksiä, joista tulevaisuuden hyödyt ovat nähtävillä. Rajojen sulkeminen estää Kirkkonummen kehityksen. Kaiken lisäksi se käy kaikkien kukkarolle kalliiksi.

Miksi kunta ei voi kilpailuttaa kuntalaisen puolesta?

Perusturvalautakunta kilpailutti rintasyövän seulontatutkimukset vuonna 2011.  Silloin lähdettiin ajatuksesta, että mukana ovat kahdeksan ikäluokkaa sekä mahdollisuus kahteen itsemaksavaan ikäluokkaan. Lainsäädäntö on kuitenkin muuttumassa ja vuonna 2015 kaikki ikäluokat ovat mukana seulonnassa. Kirkkonummi pyysi tarjouksessaan myös hintaa heille, jotka eivät kuulu näihin ikäluokkiin, mutta jotka haluavat itse maksaa tutkimuksensa. Näin hinta saatiin heillekin.

Sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin linjannut, että kunta ei voi kilpailuuttaa itsemaksavien hintoja, koska kaiken tulee olla asiakkaille ilmaisia. Näin ollen perusturvalautakunta joutuu muuttamaan linjaustaan. En ymmärrä, miksi kunta ei voi kilpailuttaa palveluita niiden puolesta, jotka eivät kuulu lakisääteisiin ikäluokkiin? Voi toki olla niin, että minun ymmärrykseni ei asiassa riitä. Mutta ihmettelen kuitenkin ylemmän viranomaisen toimintaa.

Asia on tänään perusturvalautakunnan listalla ja katsotaan voidaanko asiaan löytää jonkinlaista kiertotietä.

Omaishoitajille

Tänään Helsingin Sanomissa oli koskettava omaishoitajan kirjoitus. Hän kirjoitti, kuinka ennen niin rakastettava puoliso oli muuttunut Alzheimerin myötä aivan eri henkilöksi. Kuinka omaishoitajana työskentely vie voimat ja kuinka paljon se tuottaa mielipahaa. Omaishoitajan rooli oli hänelle raskas kantaa.

Kirkkonummella on tavoiteltu asumista ja elämistä kotona niin kauan kuin voimat riittävät. Tuon kirjoituksen myötä ajattelin, että ehkä voimat voivat loppua myös puolisolta. Olen niitä viestejä kuullut aiemmin. Omaishoitajien yhdistys on sitä viestiä tuonut päättäjille. Mutta minusta tuntuu kuin se olisi vaiennut jollain tavoin. Asiat ja vaikeudet tuskin ovat helpottaneet.

Kirkkonummella tulee vahvistaa kotiin tuotettavia palveluita juhlapuheiden sijaan käytännön teoin. Se tulee kuitenkin tapahtua asiakkaan ehdoilla. Väkisin ei voi palveluita tuputtaa. Jokaisella on omissa asioissaan vapaus päättää tarpeistaan ja kuinka ne voidaan tyydyttää. Seuraavalla valtuustokaudella olisi esimerkiksi hyvä perustaa ns. mobiiliyksikkö, jolla olisi myös mahdollisuus lääkinnälliseen hoitoon. Sitä kautta saataisiin lisätukea omaishoitajille.

Gunvor Westren-Doll kirjoittaa omiaan

On ikävä lukea Kirkkonummen Sanomista (18.10.2012) totuuden uudelleen muokkaus. Gunvor Westren-Doll sekoittaa valitettavasti asiat toisiinsa ja vääristelee ne joko tahallaan tai tahattomasti. Haluan sen vuoksi oikaista hänen kirjoituksensa toteamalla, että valtuustossa toin esille yhtenäisen perusturvalautakunnan merkityksen hyvälle ikäihmisten hoidolle. Hoitoketjua rapauttaisi budjettivarojen ja toimivallan rikkominen ikäihmisten jaostolle, kuten oli esitetty. Toin esille, että perusturvalautakunnan yksi johtotähti on ikäihmisten palvelujen kehittäminen ja että he ovat ainoa ikäryhmä lautakunnassa, jolla on oma tulosalue.

Veikko Vanhamäen kanssa olimme taajaan keskustelleet asiasta ja olin myös häntä kehottanut esittämään oman mielipiteensä valtuustossa. Kannustin häntä tekemään esityksen jaoston jatkamisesta. Tuskinpa hän enää valtuustossa pettyi minun mielipiteeseeni. Pettyminen lienee toimittajan tulkinta asiasta, josta hänellä on liian vähän informaatiota.

Toin valtuustossa myös esille, että näiden neljän vuoden aikana perusturva on hyvässä yhteistyössä tehnyt mittavia uudistuksia, jotka näkyvät kunnan taloudessa ja ikäihmisten palveluiden parantumisessa. Toki kaikkea ei olla saatu korjattua ja edelleen on töitä. Isona käytännön asiana on mm. Ikäihmisten palvelustratgian päivittäminen. Lautakunta hioi sitä yhdessä ikäihmisten jaoston kanssa ja sitä työtä tehtiin kokoomuslaisen kunnanhallituksen johdon tuella. Onkin täyttä puppua väittää, ettei Kokoomus olisi edistänyt ikäihmisten asioita näinä neljänä vuotena.

Haluan sanoa, että puhuessani ikäkausittain tuotetuista palveluista puhuin koko kunnan organisaation muttamisesta Hämeenlinnan tapaiseksi elinkaarimallia toteuttavaksi palveluorganisaatioksi. Gunvor Westren-Doll ei ilmeisesti kuunnellut enää tässä vaiheessa riittävän tarkoin puhettani väittäessään minun esittävän tarvittaessa lapsille omaa lautakuntaa.

Kokoomuksesta puhuttaessa kerroin, että me olemme suuri ryhmä ja että pienten puolueiden huoli demokratian kaventumisesta koskettaa myös meitä. Siinä vaiheessa en puhunut mitään vallankäytöstä eikä asia ollut kytköksissä ikäihmisten palveluihin. Kyse oli siitä, että myös kokoomuslaisilta katoaa vaikuttamisen paikkoja samassa suhteessa kuten muilta ryhmiltä.

Toivonkin, että Gunvor Westren-Doll voisi seuraavalla kerralla kuunnella loppuun saakka sekä kysyä mikä on jäänyt epäselväksi ja ettei hänellä olisi tarvetta lyödä perusteettomasti valtuutettuja heidän tehdessään omaa työtään kuntalaisten mielipiteiden edustajina.

Syrjäytymisen ehkäisy jäänyt sivuun keskustelusta

Kuntavaaleissa puhutaan nyt paljosta muusta, kuin itse asioista. Keskustelua käydään menettelyistä ja vallasta, sisältöasioiden jäädessä sivummalle. Maan hiljaiset eivät saa ääntään kuuluviin, kun kovaääniset nostavat esille omia asioitaan.

Yksi sivustakatsojien ryhmä ovat pitkäaikaistyöttömät. Kirkkonummella heitä on vuoden 2011 Kelan peruspäivärajaa saaneiden tilaston mukaan 274 henkilöä. Iältään suurin osa heistä oli yli 40 vuotiaita (143 henkilöä). Kyse on siis ihmisistä, jotka ovat parhaassa mahdollisessa työiässä. Kyse on inhimmillisyydestä ja elämisen tasa-arvosta. Mutta kuntapäättäjälle kyse on myös rahasta.

Laki nimittäin määrää, että pitkäaikaistyöttämän peruspäivärahasta kunta maksaa oman osuuden ja viime vuonna se oli Kirkk0nummella liki 600 000 euroa. Maksua voidaan pienentää osoittamalla työttämälle työllistymiseen tähtääviä toimenpiteitä. Vasemmistoliitto on kiinnittänyt asiaan vakavan huomionsa jo pari vuotta sitten. Mutta heidän äänensä on jäänyt sen jälkeen kaikumaan tyhjille saleille.

Itse olen ollut mukana päättämässä Kirkkonummen omasta työllistämisprojektista niin aikuisille kuin nuorille. Toimet ovat osoittautuneet olevan vielä riittämättömiä. Nyt tarvitaan uusia ideoita ja ajatuksia, kuinka kunta voisi paremmin kantaa oman vastuunsa tai oikeasti sanottuna: kuinka me voisimme auttaa pitkäaikaistyöttömät omille jaloilleen. Itse en ole alan vahvin osaaja, mutta hyviä ideoita osaan viedä eteenpäin yhdessä muiden kanssa.