Kiitos ja näkemiin

Kiitos Kirkkonummi kaikista vuosista. Nyt on aika edetä ja siirtyä eteenpäin. Tänään on viimeinen valtuuston kokous, jossa saan Kirkkonummella olla mukana valtuutetun tai varavaltuutetun roolissa. Blogia selatessani löytyy Kirkkonummen päätöksenteon historiaa. Tosin viimeisiltä vuosilta kirjoittamisen tahti hiipui. Siitä olen pahoillani.

Tänään olen surullinen siitä, että Kirkkonummen keskustaa kohdellaan edelleen kaltoin. Päiväkoti yksityistetään. Uusi koulu antaa odottaa ja terveyskeskus on mitä on. Katsotaan muutaman vuoden kuluttua, mitä sen kanssa on tapahtunut. Todennäköisesti vanha on korjattu.

Tänään aion ihmetelle Masalan kehityskuvaa. Siinä ei ajatella lainkaan Kivenlahden metroa. Se rakentuu ja valmistuu, mutta Kirkkonummi ei mieti ollenkaan, kuinka ihmiset saataisiin sen kyytiin. Ajatellaan, että juna kulkee ainiaan. Mutta oikeasti niin ei ehkä olekaan, kun Turun oikorata valmistuu tai jos valmistuu. Samoin mietin, että vuonna 2040 työpaikat ovat jotain uutta, tavarat kulkevat ehkä lennokeilla ja kotona tulostetaan 3D:nä autojen varaosia ja muuta mukavaa.

Advertisement

Suomen seuraava pääministeri on…

Suomalaiseen demokratiaan on viimeiset vuosikymmenet kuulunut, että vaalien jälkeen suurin puolue eduskunnassa nimeää oman ehdokkaansa pääministeriksi. Näin jokainen suomalainen on voinut kertoa äänestämällä, kenet se haluaa johtamaan Suomea. Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun Jyrki Katainen ilmoitti eroavansa sekä puolueen puheenjohtajuudesta että pääministerin tehtävästä.

Tämä on avannut Kokoomukselle uuden oven. Nyt puoluekokousedustajat saavat päättää puolueen puheenjohtajan lisäksi seuraavasta pääministeristä. Viime viikolla Helsingissä Uudenmaan puoluekokousedustajat kokoontuivat kuulemaan puheenjohtajaehdokkaita avoimessa vaalipaneelissa Bio Rexissä. Salissa oli väkeä satamäärin.

Kirkkonummen Kokoomus on valtuuttanut Lahteen kolme edustajaa, joista minä olen yksi. Mukaani ovat lähtemässä Raija Vahasalo ja Päivi Parviainen. Itselläni on kokemusta puoluekokouksista 90-luvun alusta alkaen ja koskaan aiemmin en ole tuntenut yhtä vastuullista paikkaa kuin nyt.

Tämän ainutlaatuisen tilanteen vuoksi haluan kertoa Kirkkonummen Sanomien lukijoille tunnoista ja ajatuksista ennen puoluekokousta:

Jan Vapaavuori on kokenut kokoomuspoliitikko. Olen saanut seurata hänen kasvuaan puoluevirkailijasta valtakunnan tekijäksi. Hänen aatteensa on ollut vahva talouspolitiikka ja hiukan kova sosiaalinen lähestyminen ihmisten ongelmiin. Puheissaan hän on sitä kuvaa pehmentänyt, mutta onko hän kasvanut oikeasti ajattelemaan muutakin kuin yksilöä, taloutta ja Helsinkiä? En ole siitä aivan varma, kuten ei moni muukaan Helsingin ulkopuolella.

Paula Risikko on osaava ja muita arvostava ehdokas. Hänelle hyvinvoinnin rakentaminen lähtee työstä ja toisten ihmisten tukemisesta luomalla mahdollisuuksia. Hän on kuitenkin hiukan etäinen, jolloin hän ei ehkä kykene kokoamaan suomalaisia tekemään parempaa Suomea. Hänessä on myös hitunen suoraa ja vakavaa pohjalaisuutta, joka on joillekin hyve ja joillekin kauhistus.

Alexander Stubbin ovat ottaneet suomalaiset omakseen. Hänelle on tärkeää, että Suomi menestyy globaalissa taloudessa. Hän ajaa Suomen asiaa isojen poikien pelikentillä. Hänen politiikassaan on varaa kuunnella ja olla läsnä. Mutta tunteeko hän kuitenkaan riittävästi tavallisen suomalaisen ihmisen elämää? Esikuvaksi hän on kuitenkin hyvä. Ja sillä tavoin valmis johtamaan maatamme pääministerinä.

Ennustan äänestyksien olevan tiukkoja. Todennäköisesti äänestys menee kahdelle kierrokselle kuten presidentin vaaleissa. Mutta joku heistä kuitenkin valitaan johtamaan Suomea eteenpäin. Minusta tärkeintä on saada pääministeriksi henkilö, joka kykenee luomaan toivoa ja uskoa paremmasta. Vain sitä kautta ihmiset jälleen uskoisivat tulevaan ja talouden rattaat saataisiin pyörimään paremmin. Sitä kautta saamme myös hyvinvointia. Aion kuunnella ennen Lahtea mitä ihmiset ajattelevat ja Lahdessa sitä, mitä ehdokkaat kertovat. Sen jälkeen äänestän seuraavaa pääministeriä.

Antti Lavanti
Kirkkonummen Kokoomuksen puoluekokousedustaja 2014

(Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 8.6.2014)

EU vaaleista kuntavaaleihin

Thorolf Sjölundilta sain mielenkiintoisia lukuja. Kun Euroopan parlamentin vaalien tulos muutetaan suoraan kuntavaalien tulokseksi havaitaan pienpuolueiden saavan myös Kirkkonummella lisäpaikkoja.

Kokoomus 15 paikkaa (edelliset kuntavaalit 15) +0 paikkaa
RKP 10 (11) -1
Perussuomalaiset 6 (5) +1
Vihreä liitto 6 (7) -1
SDP 5 (8) -3 (sisältää uusdemarit)
Keskusta 4 (3) +1
Vasemmistoliitto 3 (1) +2
KD 2 (1) +1

Tämä on puhdasta kannatusmatematiikkaa. Totuus tulee varmaan olemaan erilainen.

Hallinto-oikeus ja Kirkkonummi

Sipoon kuntavaaleja varjostaa hävinneen ehdokkaan tekemä valitus. Valitus johti siihen, että hallinto-oikeus päätti kuntavaalien uudelleen järjestämisestä. Kirkkonummella meneteltiin samoin kuin Sipoossa eli alustavaan ääntenlaskuun osallistui ehdokkaita. Kirkkonummen vaaleista ei valitettu ja tulos on siltä osin voimassa.

Mutta entä jos hallinto-oikeuden päätös jää voimaan? Pitääkö silloin myös Kirkkonummella vaalit järjestää uudelleen? Ja huom! Timo Haapaniemi on silloinkin ehdolla eli tilanne voisi ola erittäin kutkuttava. Henkilö, joka on vetäytynyt oiminnasta olisi kuitenkin ehdolla.

Samaan aikaan olisi edelleen mahdollista, ettei Timo Haapaniemi olisi kuitenkaan käytettävissä esimerkiksi kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Vaaleihin asettautuneet ehdokkaat näkisivät silloin enemmän mahdollisuuksia tulevissa paikkajaoissa. Nyt sitten täytyy seurata päätöksentekoa Sipoon osalta. Ihan yksinkertainen tilanne ei ole, koska kokenut asiantuntija Tarasti on sitä mieltä, että alustavaan ääntenlaskuun voivat myös ehdokkaat osallistua.

Ja vaikka Sipoo joutuisi järjestämään vaalit uusiksi niin joutuisiko muut vastaavan toiminnan paikkakunnat uusintavaaleihin?

Faktoja terveyasemasta ja Jokiniitystä

Ari Harinen kertoo viimeisessä Kirkkonummen Sanomissa kannattavansa terveysaseman paikan vaihtamista. Muutama näkökulma asiaan lienee paikallaan. Terveysasema ei voi sellaisenaan toimia väistötilana. Se vaatii joka tapauksessa remonttia ja remontoiminen tapahtuisi kuten nyt: toiminnan keskellä. Peruskorjaussuunnitelmassa näin ei ole, vaan toiminta siirrettäisiin aina uusiin tai remontoituihin tiloihin, jolloin kukaan ei työskentele remontin keskellä.

Jokiniityn tontti vaatii kaavamuutoksen. Rakentamaan ei voi ryhtyä ennen kaavamuutosta, koska neliömäärä on liian pieni. Kaavamuutos kestää 2-3 vuotta. Eeva Forsten ei edusta käyttäjiä eli perusturvan ammattilaisia. Hän ei tunne terveysaseman toimintoja, kun hän heittää, että nykyneliöt tontilla riittäisivät. 

Työntekijäpalaute on puolestaan minulle aivan päinvastaista kuin Hariselle. Työntekijät pitävät nykysijaintia hyvänä ja haluavat työn säilyvän nykytontilla. Siirtäminen Jokiniittyyn lisäisi päivittäistä työmatkaa julkisilla kulkevilla pienipalkkaisilla hoitajilla noin 20 minuuttia. Eli viikossa työmatka pitenisi puolellatoista tunnilla. Kuukaudessa työaika kasvaisi yhdellä päivällä Jokiniityn seurauksena.

Kannattaa myös huomioida, että terveyasemalle ei ole tulossa vain lääkäripalveluita, vaan myös mm. koko eteläistä Kirkkonummea palvelevat mielenterveys palvelut. Heidän pääsystä palveluiden puoleen Harinen ei ota vastuuta lainkaan. Nykyinen sijainti on tässä ihanteellinen.

Kyseessähän on oikeasti taitava koplaus: Jokiniittyyn rakennettaisiin yksityisellä rahalla terveysasema ja koulu saataisiin gryndereiden maalle Vesitornin mäelle. Kuka hyötyisi tästä muutoksesta? Minusta grynderit ja pääomasijoittajat. Ei kuntalainen, joka maksaisi kaiken lystin.

Kiitos äänestäjille

Tällä kertaa vaikutetaan valtuustoryhmästä ja lautakunnasta. Suoraan valtuustosta vaikuttaminen jää vähemmälle. Uusia kujeita kuitenkin tulossa. Kiitos.

Politiikan tekemisen jalo taito

Omaa politiikkaani on ohjannut vahvasti ajatus siitä, että jokaiselle ihmiselle tulee tarjota mahdollisuus oman elämänsä hallintaan. Politiikan tulee olla sellaista, joka tasoittaa ihmisten eroja. Se tarkoittaa, että lapset, vanhukset ja vammaiset jne. ovat eri asemassa kuin ihmiset, jotka selviävät täysin omin avuin. En myöskään kummarra desibelidemokratialle eli annetaan niille, ketkä eniten pitävä itsestään ääntä.

En myöskään arvosta sellaista politiikkaa, jossa omat edut nousevat keskeiseen asemaan. Tällaista politikointia on osittain alueasioissa, mutta myös viimeaikaisessa Upinniemen koulun kysymyksessä. Viimeksi varavaltuutettu Johanna Lahtinen kirjoittaa Kirkkonummen Sanomiin, kuinka Upinniemeä uhataan ulkopuolelta. Kirjoituksessa asiat ovat oikein, sillä Upinniemen tulevaisuutta tulee uudelleen harkita, koska lapsia on alle kymmenen.

Mutta kannattaa myös lukea, mikä jäi sanomatta. Johanna Lahtinen on esimerkiksi avoimesti myöntänyt, että hän ei ole antanut kahden vanhemman lapsensa käydä kyseistä koulua halutessaan heille jotain muuta. Lisäksi hän ei kertonut, että oli valtuustossa avoimesti puolustanut haluaan siitä, että oma lapsi voi käydä Upinniemen koulua. Kyseisessä tilanteessa hän ajoi hyvin vahvasti omaa etuaan ja kuulijoille syntyi kuva, että kaikki perheen lapset opiskelevat Upinniemessä. Retoriikka oli kohdallaan ja hän onnistui tavoitteessaan. Mutta nyt haluaisin kuitenkin avoimuutta enkä poliittista painostusta epärehellisin keinoin.

Myös rahanpolitiikka ei saa ajaa kuntalaisten edelle. Kunnan menot ovat täysin riippuvaisia tuloista. Me emme voi hakea lisäkasvua antamalla rakennuttajille sellaisia etuja, jotka lihottavat heidän pussiaan ja laihduttavat meidän. Näin on käynyt keskustan alueella, jossa kunta on kaavoittanut maanomistajille kerrostalotontit ja rakentanut isolla rahalla kunnallistekniikan. Nyt maanomistaja odottaa, koska saa itselleen parhaan tuoton ja tontti seisoo tyhjillään.

Itselleni politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kirkkaana johtotähtenä on taata kaikille samanlaiset elämän eväät. Se on myös merkinnyt tiukkuutta budjettikeskusteluissa, koska niissä heikommat tuppaavat jäämään äänekkäämpien jalkoihin. Olen aatepoliitikko, joka on törmännyt elämän ja politiikan realiteetteihin.

Asumisen sietämätön kalleus

Kirkkonummella asutaan luonnon lähellä tai taajamassa. Kummassakin tapauksessa asumisen hinta on korkea ja kaiken lisäksi se on vuosien ajan kivunnut kohti kipurajoja. Keskituloisillakin on jo vaikeuksia asumisen kustannusten kanssa. Kirkkonummella asiasta ollaan tietoisia, mutta edelleenkin politiikkaa tunnutaan tehtävän rakennuttajien ja oman  mielen mukaisesti. Ei kuntalaisten tarpeiden.

Kirkkonummi tarvitsee ehdottomasti monipuolista ja erihintaista asumista. Keneltäkään ei ole pois, jos jollakin on varaa asua suureellisesti. Mutta samaan aikaan pienipalkkaisten tulisi myös kyetä asumaan omalla palkallaan. Kirkkonummella tätä ei olla otettu riittävän vakavasti. Juhlapuheissa ja ohjelmissa halutaan luoda hyvä kuva. Kunnanhallituksen päätökset estävät kuitenkin juhlapuheiden toteutumisen. Viimeisenä esimerkkinä on VVO:n vuokratalojen rakentamisen torppaaminen.

Kirkkonummella ollaankin jämähdetty omiin asemiin.  Kirkkonummen ympärille on rakentunut muuri, jota on vaikea ylittää ellei ole vähintäänkin keskituloinen. Omassa visiossani asia on toisin. Ihmisiä on monenlaisia ja ihmiset voivat asua monenmuotoisesti.

Myönnän, että edustan ideaalimaailmaa. Olen viettänyt nuoruuteni Tapiolassa, joka oli kaavoitukseltaan juuri sitä. Erilaista arvostava. Samalla kadulla sijaitsevat hulppeat omakotitalot ja tavalliset vuokrakaksiot. Kirkkonummella ei uskota tämän olevan mahdollista. Ei kai se olekaan, jos asukkaat eristetään toisistaan ja osoitteilla kyetään näyttämään kullekin oma yhteiskunnallinen lokeronsa.

Totuus on kuitenkin se, että Kirkkonummella on paljon työtä, joka ei ole huippupalkattua. Meille olisi myös mahdollista niitä töitä tulla enemmänkin, jos uskaltaisimme nähdä mahdollisuuksia myös muuallakin kuin omassa asunnossa asumisessa.

Rivitalot, omakotitalot ja kerrostalot eivät ole toistensa tiellä, jos kaikki suunnitellaan järkevästi eikä vain paineta jarrua. Viimeisten vuosien jarrujen painallus voisi jo päättyä edullisemman asumisen vuoksi. Toivonkin päättäjiltä avarakatseisuutta ja uskallusta tehdä päätöksiä, joista tulevaisuuden hyödyt ovat nähtävillä. Rajojen sulkeminen estää Kirkkonummen kehityksen. Kaiken lisäksi se käy kaikkien kukkarolle kalliiksi.

Miksi kunta ei voi kilpailuttaa kuntalaisen puolesta?

Perusturvalautakunta kilpailutti rintasyövän seulontatutkimukset vuonna 2011.  Silloin lähdettiin ajatuksesta, että mukana ovat kahdeksan ikäluokkaa sekä mahdollisuus kahteen itsemaksavaan ikäluokkaan. Lainsäädäntö on kuitenkin muuttumassa ja vuonna 2015 kaikki ikäluokat ovat mukana seulonnassa. Kirkkonummi pyysi tarjouksessaan myös hintaa heille, jotka eivät kuulu näihin ikäluokkiin, mutta jotka haluavat itse maksaa tutkimuksensa. Näin hinta saatiin heillekin.

Sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin linjannut, että kunta ei voi kilpailuuttaa itsemaksavien hintoja, koska kaiken tulee olla asiakkaille ilmaisia. Näin ollen perusturvalautakunta joutuu muuttamaan linjaustaan. En ymmärrä, miksi kunta ei voi kilpailuttaa palveluita niiden puolesta, jotka eivät kuulu lakisääteisiin ikäluokkiin? Voi toki olla niin, että minun ymmärrykseni ei asiassa riitä. Mutta ihmettelen kuitenkin ylemmän viranomaisen toimintaa.

Asia on tänään perusturvalautakunnan listalla ja katsotaan voidaanko asiaan löytää jonkinlaista kiertotietä.

Omaishoitajille

Tänään Helsingin Sanomissa oli koskettava omaishoitajan kirjoitus. Hän kirjoitti, kuinka ennen niin rakastettava puoliso oli muuttunut Alzheimerin myötä aivan eri henkilöksi. Kuinka omaishoitajana työskentely vie voimat ja kuinka paljon se tuottaa mielipahaa. Omaishoitajan rooli oli hänelle raskas kantaa.

Kirkkonummella on tavoiteltu asumista ja elämistä kotona niin kauan kuin voimat riittävät. Tuon kirjoituksen myötä ajattelin, että ehkä voimat voivat loppua myös puolisolta. Olen niitä viestejä kuullut aiemmin. Omaishoitajien yhdistys on sitä viestiä tuonut päättäjille. Mutta minusta tuntuu kuin se olisi vaiennut jollain tavoin. Asiat ja vaikeudet tuskin ovat helpottaneet.

Kirkkonummella tulee vahvistaa kotiin tuotettavia palveluita juhlapuheiden sijaan käytännön teoin. Se tulee kuitenkin tapahtua asiakkaan ehdoilla. Väkisin ei voi palveluita tuputtaa. Jokaisella on omissa asioissaan vapaus päättää tarpeistaan ja kuinka ne voidaan tyydyttää. Seuraavalla valtuustokaudella olisi esimerkiksi hyvä perustaa ns. mobiiliyksikkö, jolla olisi myös mahdollisuus lääkinnälliseen hoitoon. Sitä kautta saataisiin lisätukea omaishoitajille.