Archive for the 'Talous' Category

Vastakkain ei kannata olla

Suomi elää nyt jännittyneessä ilmapiirissä. Ollaan vastaan leikkauksia tai ollaan niiden puolella. Kyräillään muita ja otetaan kantaa siihen, kenellä on raskain ja kenellä helpoin  työ. Totuus on kuitenkin monimutkaisempi. Työn raskauden vertailua on vaikea tehdä, koska kaikki työ ei käy kaikille. Minun on esimerkiksi vaikea kuvitella IT nörttejä hoitamassa vanhuksia tai sosiaalityöntekijöitä istumassa työtunnit peräkkäin tietokoneen ääressä tekemässä kirjanpidon tehtäviä.

Yhdestä olen kuitenkin varma: ihmisille on tärkeää tuntea itsensä arvokkaaksi ja arvostetuksi. Kaikkinainen arvosteleva puhe on aina loukkaavaa. Se on erittäin tärkeä ymmärtää. Paljon paremman lopputuloksen saa, kun kunnioittaa ja arvostaa. Sitä pitäisi nyt tehdä. Kannustaa tekemään työnsä hyvin. Tekemään kaikkensa, minkä voi. Oman työn tekeminen hyvin ei luonnistu, jos pitää puolustaa omaa paikkaansa ja tehtäväänsä. Siksi kannattaa miettiä, kuinka toisen tekemisestä puhuu.

Toivon malttia tässä vaikeassa tilanteessa, jossa ulospääsy vaatii kaikilta vastaantuloa ja joustavuutta. Sanelupolitiikan aika on mielestäni nyt väärin. Kirkkonummella pitää tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka luovat hyvää myös tulevaisuudessa eikä vain paikkaa nykyistä tilannetta. Hölmöläiset tekivät ikkunoita taloonsa, mutta eivät tajunneet niitä tulevan liikaa. Tätä kannattaa miettiä, kun pohtii kuinka paljon säästöjä ja pakotteita voi tehdä hajottamatta taloa.

Mainokset

Kirjasto pysyköön lestissään

Kirkkonummen kunta lomauttaa työntekijöitään vuonna 2014. Kunta on myös irtisanonut työntekijöitään tänä vuonna. Samaan aikaan kirjastotoimenjohtaja tekee päätöksen, josta voi tehdä sen päätelmän, että Masalan kirjaston työntekijöillä on aikaa toimia postitehtävissä ja ettei kunnan taloustilanne kiinnosta kirjastotoimea pätkääkään.

Masalan postin lakkauttaminen K-kaupasta on vakava ja ikävä asia. Ymmärrän hyvin, että palveluiden pitäminen Masalassa on myönteinen asia. Mutta kuinka ihmeessä palvelu voi olla kunnalle kannattavaa, jos se ei ole sitä K-kaupalle?

Kirjastotoimenjohtaja perustelee päätöstään sillä, että palveluun käytetään siivilipalvelusmiestä. Siviilipalvelusmiehelle tulee taata asuminen, terveydenhoito ml. hammashuolto sekä ruokaraha, jonka suuruus riippuu järjestettävistä ruokailuista. Enimillään ruokaraha on 13,50 euroa päivässä. Siviilipalvelusmies ei siis ole mitään ilmaista työvoimaa, vaan hänen kulunsa voivat ovat kunnalle yli 1.000 euroa kuukaudessa.

Lisäksi hammashuollon ja lääkääriin pääsyn jonot ovat kunnassa jälleen kasvaneet, joten päätös on tältä osin vähintäänkin muita kuntalaisia vähättelevä, koska siviilipalvelusmies kuluttaa tätä resurssia. Muutoin: kuka korvaa perusturvan kulut tältä osin?

Siviilipalvelusmiehellä on oikeus lomiin, kuten kenellä tahansa. Hänen lomien ja muiden poissaoloaikojensa aikana kunta käyttää postipalveluihin kirjaston työntekijöitä. Tekevätkö he omaan toimenkuvaavansa kuulumattomat tehtävät vapaa-ajalla vai onko heillä ollut Masalassa liikaa aikaa? Saavatko he erillisen korvauksen postipakettien jakamisesta niitä hakeville ihmisille?

Kuinka kirjastotoimenjohtaja on ottanut huomioon päätöksessään pääoman ja muut kulut? Kunnan tilat kuluttavat pääomaa ja mm. kuluminen ja siivous maksavat. Sopimusta lukiessa en voi muuta kuin valittaa sitä taloudellista seikkaa, että kunnan omaisuutta luovutetaan liki vastikkeetta postin liiketoiminnan edistämiseen.

Asia on todella harmillinen. Masalan asukkaat tarvitsevat peruspalvelunsa, mutta niiden tulee järjestyä taloudellisin ja toiminnallisin perustein. Kunnan toiminnan laajentaminen tässä taloustilanteessa postipalveluita järjestäväksi organisaatioksi osoittaa minusta harkitsemattomuutta ja asioiden vähättelyä. Kirjaston tulisi keskittyä omaan perustehtäväänsä.

(Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 4.5.2014)

Reittiopasteet polkupyöräilijöille

Taisi olla Petri Pohjonen, jonka muistan ensimmäisenä maininneen puutteellisista tieviitoista. Siis siitä, että sekä Hangon suunnasta että Espoon suunnasta tultaessa polkupyöräilijöitä ei opastate mitenkään eteläisen Kirkkonummen läpi. Pyöräilijät joutuvat itse selviytymään reitistä, joka ei ole kuunnolla viitoittu. Kun viitat saadaan aikaiseksi, kannattaisi myös laittaa mukaan parit mainokset mukavista kahviloista tai nähtävyyksistä. Kesään on vielä matkaa ja mahdollisuuksia turistien ohjaamiseen on olemassa.

Faktoja terveyasemasta ja Jokiniitystä

Ari Harinen kertoo viimeisessä Kirkkonummen Sanomissa kannattavansa terveysaseman paikan vaihtamista. Muutama näkökulma asiaan lienee paikallaan. Terveysasema ei voi sellaisenaan toimia väistötilana. Se vaatii joka tapauksessa remonttia ja remontoiminen tapahtuisi kuten nyt: toiminnan keskellä. Peruskorjaussuunnitelmassa näin ei ole, vaan toiminta siirrettäisiin aina uusiin tai remontoituihin tiloihin, jolloin kukaan ei työskentele remontin keskellä.

Jokiniityn tontti vaatii kaavamuutoksen. Rakentamaan ei voi ryhtyä ennen kaavamuutosta, koska neliömäärä on liian pieni. Kaavamuutos kestää 2-3 vuotta. Eeva Forsten ei edusta käyttäjiä eli perusturvan ammattilaisia. Hän ei tunne terveysaseman toimintoja, kun hän heittää, että nykyneliöt tontilla riittäisivät. 

Työntekijäpalaute on puolestaan minulle aivan päinvastaista kuin Hariselle. Työntekijät pitävät nykysijaintia hyvänä ja haluavat työn säilyvän nykytontilla. Siirtäminen Jokiniittyyn lisäisi päivittäistä työmatkaa julkisilla kulkevilla pienipalkkaisilla hoitajilla noin 20 minuuttia. Eli viikossa työmatka pitenisi puolellatoista tunnilla. Kuukaudessa työaika kasvaisi yhdellä päivällä Jokiniityn seurauksena.

Kannattaa myös huomioida, että terveyasemalle ei ole tulossa vain lääkäripalveluita, vaan myös mm. koko eteläistä Kirkkonummea palvelevat mielenterveys palvelut. Heidän pääsystä palveluiden puoleen Harinen ei ota vastuuta lainkaan. Nykyinen sijainti on tässä ihanteellinen.

Kyseessähän on oikeasti taitava koplaus: Jokiniittyyn rakennettaisiin yksityisellä rahalla terveysasema ja koulu saataisiin gryndereiden maalle Vesitornin mäelle. Kuka hyötyisi tästä muutoksesta? Minusta grynderit ja pääomasijoittajat. Ei kuntalainen, joka maksaisi kaiken lystin.

Sammutetuin lyhdyin eli kerrota mitä mieltä ollaan terveysasemasta

Huomenna sunnuntaina äänestetään uusista kunnanvaltuutetuista. Moni on kertonut, mitä mieltä on mistäkin asiasta. Yksi asia on kuitenkin leimallista. Käynnissä oleviin asioihin otetaan tietoista etäisyyttä. Ei sanota, mitä mieltä ollaan. Se näkyy myös maanantain kunnanhallituksen listasta, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Esillä on tärkeitä asioita, mihin ei haluta kertoa omia näkemyksiään.

Esityslistalla on myös terveysaseman peruskorjauksen peruuttaminen ja uuden rakentaminen Jokiniittyyn. Siitä kirjoitin edellä. Muutama perustelu, miksi kannatan edelleen nykyisen saneeraamista ja uudisrakentamista samalle tontille.

Nyt ja tulevaisuudessa kilpailu osaavasta henkilökunnasta kovenee. Terveysasemalla työskentelee pienipalkkaisia ihmisiä, joille on merkitystä missä työpiste sijaitsee. Nyt se on helposti saavutettavissa koko eteläiseltä Kirkkonummelta, Espoosta bussi ja junayhteyksien takaa sekä esimerkiksi Siuntiosta junalla. Jokiniitty pidentää työmatkaa. On ilman muuta selvää, että se vähentäisi terveysaseman houkuttavuutta niille, jotka kulkevat työmatkansa julkisilla välineillä.

Esitetty yksityisrahoitusmalli on kallis. On arvioitu, että omalla rahalla tuotettuna sen hinta olisi noin 2-3 miljoonaa euroa halvempi. Siis saman verran kuin nykyisestä tontista saataisiin tuloja. Tontin myyntitulot katoaisivat siis kuntalaisilta veroparatiisien kautta kiinteistösijoittajille.

Kolmanneksi Jokiniityn tontille esitetään nykyistä suunnittelua pienempää rakennusta. Ihmettelen syvästi, kuinka toimintoja voidaan ajatella tulevaisuudessa kun terveysaseman kokoa halutaan supistaa jo ennen sen rakentamista.

Lisäksi kunnanjohtaja puhuu siitä, että terveysasemalla työskentelevät joutuisivat elämään remontin alla. Se on totta. Mutta enpä usko heidän viihtyvän nykyisissä tiloissa seuraavia vuosia. Pelkkä pinnan maalaaminen ei nimittäin riitä peruskorjaukseksi ennen kuin uusi rakennus valmistuisi.

Politiikan tekemisen jalo taito

Omaa politiikkaani on ohjannut vahvasti ajatus siitä, että jokaiselle ihmiselle tulee tarjota mahdollisuus oman elämänsä hallintaan. Politiikan tulee olla sellaista, joka tasoittaa ihmisten eroja. Se tarkoittaa, että lapset, vanhukset ja vammaiset jne. ovat eri asemassa kuin ihmiset, jotka selviävät täysin omin avuin. En myöskään kummarra desibelidemokratialle eli annetaan niille, ketkä eniten pitävä itsestään ääntä.

En myöskään arvosta sellaista politiikkaa, jossa omat edut nousevat keskeiseen asemaan. Tällaista politikointia on osittain alueasioissa, mutta myös viimeaikaisessa Upinniemen koulun kysymyksessä. Viimeksi varavaltuutettu Johanna Lahtinen kirjoittaa Kirkkonummen Sanomiin, kuinka Upinniemeä uhataan ulkopuolelta. Kirjoituksessa asiat ovat oikein, sillä Upinniemen tulevaisuutta tulee uudelleen harkita, koska lapsia on alle kymmenen.

Mutta kannattaa myös lukea, mikä jäi sanomatta. Johanna Lahtinen on esimerkiksi avoimesti myöntänyt, että hän ei ole antanut kahden vanhemman lapsensa käydä kyseistä koulua halutessaan heille jotain muuta. Lisäksi hän ei kertonut, että oli valtuustossa avoimesti puolustanut haluaan siitä, että oma lapsi voi käydä Upinniemen koulua. Kyseisessä tilanteessa hän ajoi hyvin vahvasti omaa etuaan ja kuulijoille syntyi kuva, että kaikki perheen lapset opiskelevat Upinniemessä. Retoriikka oli kohdallaan ja hän onnistui tavoitteessaan. Mutta nyt haluaisin kuitenkin avoimuutta enkä poliittista painostusta epärehellisin keinoin.

Myös rahanpolitiikka ei saa ajaa kuntalaisten edelle. Kunnan menot ovat täysin riippuvaisia tuloista. Me emme voi hakea lisäkasvua antamalla rakennuttajille sellaisia etuja, jotka lihottavat heidän pussiaan ja laihduttavat meidän. Näin on käynyt keskustan alueella, jossa kunta on kaavoittanut maanomistajille kerrostalotontit ja rakentanut isolla rahalla kunnallistekniikan. Nyt maanomistaja odottaa, koska saa itselleen parhaan tuoton ja tontti seisoo tyhjillään.

Itselleni politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kirkkaana johtotähtenä on taata kaikille samanlaiset elämän eväät. Se on myös merkinnyt tiukkuutta budjettikeskusteluissa, koska niissä heikommat tuppaavat jäämään äänekkäämpien jalkoihin. Olen aatepoliitikko, joka on törmännyt elämän ja politiikan realiteetteihin.

Asumisen sietämätön kalleus

Kirkkonummella asutaan luonnon lähellä tai taajamassa. Kummassakin tapauksessa asumisen hinta on korkea ja kaiken lisäksi se on vuosien ajan kivunnut kohti kipurajoja. Keskituloisillakin on jo vaikeuksia asumisen kustannusten kanssa. Kirkkonummella asiasta ollaan tietoisia, mutta edelleenkin politiikkaa tunnutaan tehtävän rakennuttajien ja oman  mielen mukaisesti. Ei kuntalaisten tarpeiden.

Kirkkonummi tarvitsee ehdottomasti monipuolista ja erihintaista asumista. Keneltäkään ei ole pois, jos jollakin on varaa asua suureellisesti. Mutta samaan aikaan pienipalkkaisten tulisi myös kyetä asumaan omalla palkallaan. Kirkkonummella tätä ei olla otettu riittävän vakavasti. Juhlapuheissa ja ohjelmissa halutaan luoda hyvä kuva. Kunnanhallituksen päätökset estävät kuitenkin juhlapuheiden toteutumisen. Viimeisenä esimerkkinä on VVO:n vuokratalojen rakentamisen torppaaminen.

Kirkkonummella ollaankin jämähdetty omiin asemiin.  Kirkkonummen ympärille on rakentunut muuri, jota on vaikea ylittää ellei ole vähintäänkin keskituloinen. Omassa visiossani asia on toisin. Ihmisiä on monenlaisia ja ihmiset voivat asua monenmuotoisesti.

Myönnän, että edustan ideaalimaailmaa. Olen viettänyt nuoruuteni Tapiolassa, joka oli kaavoitukseltaan juuri sitä. Erilaista arvostava. Samalla kadulla sijaitsevat hulppeat omakotitalot ja tavalliset vuokrakaksiot. Kirkkonummella ei uskota tämän olevan mahdollista. Ei kai se olekaan, jos asukkaat eristetään toisistaan ja osoitteilla kyetään näyttämään kullekin oma yhteiskunnallinen lokeronsa.

Totuus on kuitenkin se, että Kirkkonummella on paljon työtä, joka ei ole huippupalkattua. Meille olisi myös mahdollista niitä töitä tulla enemmänkin, jos uskaltaisimme nähdä mahdollisuuksia myös muuallakin kuin omassa asunnossa asumisessa.

Rivitalot, omakotitalot ja kerrostalot eivät ole toistensa tiellä, jos kaikki suunnitellaan järkevästi eikä vain paineta jarrua. Viimeisten vuosien jarrujen painallus voisi jo päättyä edullisemman asumisen vuoksi. Toivonkin päättäjiltä avarakatseisuutta ja uskallusta tehdä päätöksiä, joista tulevaisuuden hyödyt ovat nähtävillä. Rajojen sulkeminen estää Kirkkonummen kehityksen. Kaiken lisäksi se käy kaikkien kukkarolle kalliiksi.


Arkisto