Archive for the 'Maailma' Category

Terveisiä Euroopan sydämestä

Osallistuin tänään Münchenin marathoniin. Se oli minulle vuoden kolmas marathon. Ennätysaikani parani muutamilla minuuteilla, jonka olin juossut toissa keväänä toisessa eurooppalaisessa suurkaupungissa – Pariisissa. Olen kierrellyt muutoinkin Müncheniä ristiin ja rastiin, mutta nyt siis 42 kilometrin verran.

Kaupunki on rakentunut sodan raunioista ja välillä näkee modernin kaupunkikuvan sijaan sellaista vanhaa Saksaa, jossa ajatukset on helppo siirtää 30- ja 40-luvulle. Niihin aikoihin, kun Saksa nosti päänsä ja valloitti Eurooppaa. Kierrellessä ei voi välttyä ajatukselta, että saksalaisuus näkyy edelleen ja että varsinkin 50- ja 60-luvuilla olisi ollut mahdollista kääntää Euroopan suunta uudelleen. Mutta sitten muodostettiin Saksan ja Ranskan välille liitto, joka pitää. Rauha on vallinnut euroopassa siitä asti.

Kunnioita ja arvostan Euroopan unionia syvästi. Oli oikein, että EU sai Nobelin rauhanpalkinnon. Kaikesta poliittisesta ja taloudellisesta sekaannuksesta huolimatta EU on taannut meille, myös Kirkkonummella, sellaisen rauhanjakson, jota aiemmin ei ole Euroopassa ollut. Münchenin kaduilla voi jollain tavoin edelleen aistia saksalaisuutta, joka arvostaa omaa itseään ja näkee muissa heikkouksia. Ranskalainen porvalikulttuuri tai englantilainen monarkia edustavat myös pahimmillaan sellaista nationalismia, joka ei arvosta muita. Nämä nationalistiset ajatukset ja tunteet johtavat liian helposti ylimielisyteen ja muiden väheksymiseen. Sitä nationalismia on käytetty hyväksy usein ja pahimmin viime vuosisadan kahdessa maailmansodassa. EU on kuitenkin lopettanut tämän pelin.

Olenkin kiitollinen siitä, että minun sukupolveni ja myös omat lapseni ovat välttyneet sodalta ja sen kauhuilta. Ihmettelenkin niitä lausuntoja, joissa kansallisuus ja eurooppalaisuus asetetaan vahvasti vastakkain. Se tie on kuljettu aikoinaan sodan kautta loppuun. Nyt on rauhanrakentajien aika.

Mainokset

Vähän kunnioitusta Timo Soini

Kannatan Euroopan Unionin tiivistymistä. Se on merkinnyt eurooppalaisittain vakautta ja rauhaa useita vuosikymmeniä. Talouden murheet on pyritty nyt ratkaisemaan rauhanomaisin keinoin eikä lähettämällä panssareita Ateenan kujille ja kaduille kuten perussuomalaisten joukosta on pyydetty. Timo Soini väittää minunkin olevan ääliö heittäessään väitteen: on syntymässä ääliöiden eurooppa. Pyydän vähän kunnioitusta.

Anarkistien ristiriitainen ristiretki

Jyri Jaakkolan menehtyminen Meksikossa osoittaa anarkistien ristiriidat. Jyri Jaakkola oli tunkeutumassa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen vaatimalla, että kansalaiset voivat itse määritellä ja ohjata toimintaansa. Niinhän me teemmekin. Olemme äänestäneet ihmiset eduskuntaan ja sitä kautta luoneet pohjan yhteiselle hallinnolle. Minä haluan tämän yhteiskunnan jatkuvan. Jyri Jaakkola ei tuota hallintoa kunnioittanut tai halunnut, vaan hän halusi tuhota nykyisen järjestelmän. Mutta nyt kun hän on kuollut, hänen taistelutoverinsa huutavat järjestyneen yhteiskunnan perään. Eikö siinä ole ristiriitaa? Kun täydellisessä anarkiassa kukin vastaa omalla toiminnallaan omista asioistaan, niin miksi he kääntyvät nyt järjestyneen yhteiskunnan puoleen? Odottaisin heidän selvittävän asian anarkistisesti ja lähettävän omat selvittäjänsä Meksikoon. Sankaria hänestä ei tule minulle. Päinvastoin, hän on surullinen esimerkki siitä, kuinka anarkia vie mennessään ja jopa hautaan toisen käden kautta. Sellaista yhteiskuntaa minä en halua olla rakentamassa.

Missä on saksalaisten vahtikoira?

Olin pari viikonloppua sitten Saksassa. Tarkemmin sanonutta Baijerissa valvomassa jääkiekkojoukkueen pelimatkaa. Viimeisenä aamuna ennen Suomeen lähtöä kävimme Dachaussa. Meille oli järjestetty opas, joka kertoi tästä saksalaisten ensimmäisestä keskitysleiristä. Leirille tuotiin kaiken kaikkiaan noin 200 000 vankia. He olivat juutalaisia, homoseksuaaleja, poliittisesti arvelluttavia jne. Dachau oli natsien opetusleiri ja leirillä kokeiltiin myös vankien tuhoamista. Kaasukammiossa ja muilla tavoin heitä tapettiin noin 30 000. Tällä leirillä saivat oppinsa kaikki saksalaiset keskitysleirien työntekijät. Ja nyt tuolla työntekijöiden koulutusalueella toimii saksan poliisin koulutusleiri. Mikä on siis muuttunut?

Olen omin silmin nähnyt, kuinka saksalainen viranomainen voi toimia 2000-luvulla. Ylimielisesti ja toisen ihmisarvoa loukkaavasti. Oikeutuksensa käytökselleen he perustavat viranomaisen asemaan. Tulee väkisinkin mieleen, minkälaisia poliiseja koulutetaan niissä tiloissa, joissa aiemmin koulutettiin mm. Auscwitchin natsit. Pitäisikö meidän oikeasti vahtia, mitä tässä maailmassa tapahtuu?

Ahtisaarelle kateelliset

Tämän aamun Helsingin Sanomissa Timo Harakka kertoo, että ”hän ei ole tavannut ketään, joka olisi kaivannut Ahtisaarelta toista kautta.” Tämä taitaa kertoa enemmän Harakasta kuin suomalaisista. Demarit pelasivat Ahtisaaren ulos. Kärjessä hyökkäsi silloin mm. nykyinen presidentti Halonen. Politiikka on kovaa ja Ahtisaari joutui ansaan. Kokoomuslaisena olen useaan otteeseen sanonut, että olisin nähnyt mieluummin Ahtisaaren toisella kaudella kuin Halosen ensimmäisellä. Timo Harakka: voit hyvin tulla tapaamaan minua niin saat laaja-alaisemman katsonnan suomalaisuudesta. Kyse Ahtisaaren kampeamisessa edelleenkin on juuri se, mistä kriitikot puhuvat: Ahtisaari esitti itsenäisi ajatuksia, hän oli vahva mielipiteissään ja näki Suomen menestyksen perustuvan yritystoimintaan. Demari eliitti ei häntä hyväksy. Siitä on kysymys. Ahtisaaren Nobel olisi ansainnut liputuksen. Demareille Ahtisaaen kunnioittaminen lienee tuskallista ja siksi sitä ei nytkään haluta tehdä. Kovin ikävää politikointia. Väreillä tuntuu siis olevan merkitystä.

IdeaPark kävi kylässä

Tämän päivän Hesarissa Taru Tujunen toi esille, että kuntavaaleissa äänestetään siitä kuka päättää kaavoituksesta. Hän sanoi, että kunnalla on kaavoitusmonopoli. Epäilenpä tuota. Kun kunta kaavoittaa niin ympäristökeskus niuhottaa ja ympäristöministeri pistää jarrua pohjaan. Ainakin näin on käynyt Vihdissä. On vaikea ymmärtää väitettä monopolista, kun oman puoleen ministeri ei annakaan sitä kunnalle, vaan haluaa puuttua asiaan ympäristönäköulmasta. Mutta onko oikeasti kysymys ympäristönäkökulmasta vai Helsingin yrittäjien edusta? Työpaikkoja tarvitaan myös Kehä III ulkopuolella ja kun kerran siellä asumme niin miksei meillä saisi olla omia kauppoja?


Arkisto