Ikäihmisten asiat eivät sittenkään kiinnostaneet

Oletko kiinnostunut oikeasti ikäihmisten asioista vai omasta kannatuksestasi? Tämä tuli mieleeni eilen, kun aloitin perusturvalautakunnan kokousta. Ylimääräinen kokous oli kutsuttu koolle kunnanhallituksen vaatimuksesta ja päätöksestä. He halusivat osoittaa olevansa kiinnostuneita ikäihmisten asioista käyttämällä aikaa perusturvalautakunnan valmistelemaan palveluiden kehittämissuunnitelmaan.

Kun kokouksen piti alkaa, kunnanhallitus ei ollut läsnä päätösvaltaisena. Ja kuitenkin vain yksi jäsen, Ulla Seppälä, oli ilmoittanut kokouksen sihteerille olevansa poissa kokouksesta. Toisin sanoen alle puolet ilmaisi oikean kiinnostuksensa ikäihmisten asiasta.

Jaoin turhautuneisuuteni ääneen ja mietin kannattaako koko asiaa käsitellä, jos alle puolet heistä, jotka ovat asiaa vaatineet käsiteltäväksi eivät ole paikalla. Siinä vaiheessa muutama kunnanhallituksen jäsen tuli myöhässä paikalle ja uskoin sen olevan päätösvaltaisena läsnä koko ajan, mutta asian käsittelyn aikana heistä yksi toisensa jälkeen livahti pois. On toki niin, että perusturvalautakunnan kokoushan se oli, mutta jos kunnanhallitus on itse kutsunut itsensä kokoukseen ja määrännyt kokouksen pidettäväksi niin minusta olisi kohtuullista, että edes enemmistö heistä olisi silloin paikalla oman asiansa käsittelyn ajan.

Nyt minulle ja perusturvalautakunnan jäsenille tuli vahva tunne, että kunnanhallitus teki julkisuuspolitiikkaa. He kertovat olevansa kiinnostuneita, mutta eivät sitä oikeasti ole. Kannattaa olla tarkkana puheiden ja toimien välillä. Puhetta maailmaan mahtuu, mutta mahtuuko tekemistä ja rohkeutta päättää. Kaikesta huolimatta käsittelimme asian ja paikallaolijat olivat tyytyväisiä kuulemaansa.

Kiitos läsnäolleille.